Aivoverenkiertohäiriö

Stroke = aivohalvaus = AVH = aivoverenkiertohäiriö

Aivoverenkiertohäiriöön kuuluu ohimenevät tai jatkuvat aivoverenkiertoon liittyvät neurologiset oireet. Aiheuttajana aivoinfarkti tai aivoverenvuoto.

Aivoverenkiertohäiriöiden jakauma:
– 80 % aivoinfarkti
– 15 % aivoverenvuoto
– 5 % lukinkalvonalainen verenvuoto

Dysartria: puheentuottovaikeus/epäselkeä puhe
Dysfasia: sanojen löytämisen vaikeus
Afasia on aikuisiän kielellinen häiriö. Vaikeus tuottaa puhetta, ymmärtää puhetta, lukea ja kirjoittaa.
Hemipareesi osittainen raajahalvaus.
Hemiplegia täydellinen raajahalvaus.
LVO = large vessel oclusion, eli suuren aivovaltimohaaran tukkeutuminen
Silmävärve (nystagmus) on silmien edestakainen liike. Voi viitata tukokseen aivorungossa.
Nystagmus voi myös liittyä tasapainoelimen ja –hermon vaurioon.
Basillaaritrombi: kallonpohjanvaltimon tukos, ilman hoitoa kuolema tai vaikea vammautuminen, epäiltävä jos tajuissaan oleva jäykistelee.
Basillaaritukos aiheuttaa molemminpuoliset halvausoireet.

Load and go, kohteessa aika ei saa ylittää 20 min.
Toimintakyky määrittää hoitolinjan.
Kantotuoli otetaan aina mukaan asuntoon.
Vihreä suoniyhteys kyynärtaipeeseen toimivaan käteen (TT tutkimus).

CPP (Cerebral perfusion pressure) = aivojen perfuusiopaine
ICP (intracranial pressure) = kallon sisäinen paine
MAP = keskivaltimopaine
CPP=MAP–ICP
Normaali ICP on 5–10 mmHg, vaarallinen on 20–25 mmHg
CPP pitää olla vähintään 50–60 mmHg, jotta läpivirtaus riittää

AVH-potilasta nesteytetään ensisijaisesti isotonisella liuoksella (esim. Ringer, NaCl 0,9 %), tavoitteena on normovolemia
Hypertonista liuosta (NaCl 3–7,5 %) voidaan käyttää aivovammapotilaalla laskemaan kallonsisäistä painetta
Hypotonisia liuoksia (NaCl 0,45 %) vältettävä (Nostavat kallonsisäitä painetta)

• Isotoninen liuos: osmoottinen paine kudosnesteen kanssa sama, jolloin solu ei kutistu eikä turpoa
• Hypertoninen liuos: osmoottinen paine on kudosnestettä suurempi, eli solu kutistuu ja neste virtaa pois solusta, esim. NaCl 3-75 %
• Hypotoninen liuos: osmoottinen paine on kudosnestettä pienempi, eli solu turpoaa kun vesi virtaa sisäänpäin, esim. NaCl 0,45 %

Hereillä olevalle AVH-potilaalle annetaan lisähappea vain, jos happisaturaatio on alle 95 %
Tajuttomalle AVH-potilaalle laitetaan nieluputki ja annetaan lisähappea happinaamarilla tai ventiloidaan tarvittaessa

Hyperventilaatio aiheuttaa hypokapniaa, mikä supistaa verisuonia ja vähentää virtausta, mikä aiheuttaa iskemiaa.
Hyperventilaatio aiheuttaa myös alkaloosin, mikä supistaa sepelvaltimoita ja aiheuttaa hypokalemiaa.
Alkaloosi siirtää oksiheemoglobiinin dissosiaatiokäyrää vasemmalle, mikä huonontaa hapen irtoamista hemoglobiinista kudoksille.
Hiilidioksidi laajentaa verisuonia ja lisää virtausta, mutta kallonsisäinen paine nousee.
Varovaisella hyperventilaatiolla voidaan lyhytaikaisesti laskea aivopainetta (EtCO2 3,5–4,0 kPa), jos merkkejä aivojen verenpurkaumasta tai uhkaavasta herniaatiosta .
Hypoksisessa kudoksessa anaerobinen metabolia muodostaa hiilidioksidia ja laktaattia, mikä johtaa kudosten happamoitumiseen, jolloin solujen vaurioituminen nopeutuu.

Useimmat anesteetit (ei ketamiini) vähentää aivojen energiankulutusta, mikä laskee verenvirtausta, ja siten laskee kallonsisäistä painetta.
Kuume lisää aivojen energiankulutusta, mikä lisää hapenkulutusta. Lisääntynyt aineenvaihdunta lisää myös hiilidioksidin tuotantoa, mikä johtaa elimistön happamuuteen. Kuumeen voi esto parantaa ennustetta.
Hyperglykermia, johtaa aivosolujen korkeaan verensokeripitoisuuteen, mikä aiheuttaa aivoturvotusta osmoosiin perustuen. Aineenvaihdunnan lisääntyminen kuluttaa myös enemmän happea.